MUISTOJA MUISTOJA SIVU 2

Muistoja muistoja sivu 2

Tervetuloa ystävät elämäntarinani toiselle avatulle sivulle. Tämä kuten ensimmäinenkin sivu kertoo tapahtumista oman perheeni elämästä ja sen moninaisista vaiheista. Mikäli olet enimmäistä kertaa sivuillani niin kehoitan sinua lukemaan ensimmäisen sivun niin huomaat ettei ole vaiheita puuttunut ja huomaat myös sen kuinka Kirkkauden Herra on johdattanut ei ainoastaan minun vaan myös koko perhekuntani vaiheita.

Vuosi 2021 jonka tapahtumista tämä sivu alkaa on ollut raskas vuosi ja kuitenkin tuo vuosi monin tavoin näytti meille koko perheelle kaikkein eniten Jumalan rientävästä avusta kun rakas Leila puoliso ja mummu otettiin kirkkauteen huhtikuun 16 pv. en osaa vieläkään tuota tapahtumaa sanoikisi kertoa kun polvillani olin siinä vuoteen ääressä ja taivaalliset hakijat tulevat odottaen kun viimeinen sydämen lyönti on tapahtunut ja …….. …… ……………. .. ……

Raamatun Saarnaaja kuvannollisesti siitä sanoo 12: 6. ennenkuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy ja vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä särkyneenä putoaa kaivoon. 7. Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin. 

Leilan arkun kankaan laskostus kuviointi kuvasi suloisesti kuinka pitkän uran hän teki

elämässään sairaanhoitajana ja silloin nuorena ollessamme työpukujen

kuviointi laskostus oli juuri pukujen etupuolelta tämän kuvioinnin kaltainen

Jumalan suloisia muistamisia: kuvassa oleva liljan kukan  tarina lyhykäisesti:

Kun aikoinaan 57 vuotta sitten pidettiin meidän häät tuossa kasvattikodissani 1964 oli jo syyskuun 20 pv. eikä luonnossakaan ollut mitään kukkasia enään niin siinä pihassa yhdessä penkissä oli muutamia tällaisia liljoja ja kävin ne siitä ottamassa ruokapöytiin.  Vuosikymmenten aikana näitä itsekkin kasvatin tässä Peuraniemen pihalla, mutta ne ajanmittaan kaikki hävisivät kun myyrätkin niitä hävittivät. Monia vuosia meni ettei näitä enään ollut kukkimassa. Yhteisenä viimeisenä hääpäivänämme 20.9.2020 ihmettelin tuossa aitan kupeessa olevaa nokkospehkoa kun siitä pisti silmiini merkillisen värinen kohde ja ajattelin, että minkäslainen astia tuonne on tipahtanut ja menin katsomaan niin siellä oli puhjennut kukkaan yksi tällainen lilja ja vielä meidän hääpäivänä. Kyynelsilmin sen siitä leikkasin ja se oli maljakossa sellaisena vielä monta viikkoa sillä muistin että se on todella kestävä myös maljakossa. Nyt viime syksynä kaivoin sen sipulin ylös ja sielä oli monta pientä sipulia ja istutin ne rukouksen kanssa uuteen paikkaan muistoksi Herran talletuksista  Leila sai viimeisen leposijan tämän samanikäisensä puu juurelle ja aikoinaan myöskin sinne minutkin kätketään

 

Matka jatkuu

menneeseen kesään liittyi monenlaista  

  perheittemme tapahtumia 

kuvassa Karolina valmistujais asussa jollaisia Skotlannissa lakimiehet käyttävät

Karoliina sai ennätysajassa lakitieteen  opinnot päätökseen Dundeen yliopistossa Skotlannissa ja hakee nyt edelleen jatko-opintoihin

 

veljensä Rasmus keskeytti vuodeksi fysiikan opiskelut  ja kävi armeijan Kajaanissa ja päätyi tela-ajoneuvon kuljettajaksi

Löytöja

Iirikseltä Jannen tyttäreltä tuli iloinen kuvaviesti kun hän oli kaappejaan siivoillessa löytänyt  yllättävän aarteen

Olavi pappa oli tehnyt viisivuotiaalle oman kännykän v.2005.

silloin ei vielä lapsilla ollut nokialaisia vaan ,vaan vaan. Katsoppa mikä erkonomia.

Heinäkuussa Sannamari ja Karoliina järjestivat peuraniemessä lankojen värjäys päivät. Kaikki värit ovat luonnon kasveilla aikaan saatuja. Upeita ja ilmeistäkin voi päätellä mitä on onnistumisen ilo

Joulukuusa oli  Vennyn ylioppilasjuhla. Voi miten suloiset juhlat

vuosien aikana lapset löysivät mummolasta monta jännittävää piilopaikkaa kuvassa Venny kaksivuotiaana.oltiin kokoonnuttu syömään ja ihmeteltiin mihin se Venny tästä katosi ja minäkin ihmettelin että miksikä tuo pesukommuutin ovi niin kummasti heiluu ja kuitenkin on kiinni. Ja voi sitä riemua kun tyttö löydettiin kaapista syömässä Leila mummulta saatua rinkilää

13.3.2022

  alla Joonatan s. 1994 kuvassa ehkä puolentoista vuoden ikäisenä, hänellä kaksoisveli Valtteri.

Joonatan syntyi CP-vammaisena täysin liikuntakyvyttömänä ja ei ole pystynyt puhumaan.Nyt ensikesänä veljekset täyttävät 28 vuotta. Tämä kuva oli myös rakas Leila mummulle, kuva oli tuolla vanhainkodillakin mummun pöydällä vaikka ei Leila ollut enään vuosiin pystynyt sanomaan sanoja kun sairaus oli ne riipinyt pois eikä ennään ollut edes meitä muitakaan tuntenut kuin minut. Erään kerran näytin Leilalle tätä kuvaa ja kysyin ”sanoppa Leila kuka mahtaa olla tässsä kuvassa” Hän katsoi pitkään pitkään ja voi kun osaisin sen tähän kirjoittaa kuinka kaukaa hän muististaan haki ja löysi Jumalan lupaukset ja kun ei todellakaan ollut enään vuosiin ollut sanoja hänen huuliltaan kuultu Leila mummu ojensi sormensa kuvan päälle ja sanoi niinkuin hän terveenä ollessaan oli sanoja puhunut ”no tämähän on se uusin tuleva evankelista” sitten taas mummulta kaikki sanomiset sammuivat.

 

Leila mummu oli ommellut lippalakin Joonatanille

12.1.2023

 Kuva-albumista suloisia muistoja kolmannen sukupolvemme lapsuuden alkuajoilta toukokuulta 2001 lähtien

 

Ilmeistä päätellen puhelu on mummolan mummulasta

 

 

jahaa… kehäkukkia… pappahan ei kieltänyt niitä maistamasta

Leila mummu oli myös innoittava musiikin opettaja

  mummuuuuu …. Ceeestäkö vai aasta….ahaa

 

ja ja sitten kuninkaallisia..  

  muistaakseni tässä oli kenraaliharjoitus pienten joutsenten tanssikohtaukseen

  tapaninpäivänajot Peuraniemen jäällä v.2010

 

naapurin Venlaa ei äitinsä päästänyt ajelulle mukaan

….. no tässäpä sitten kyytiterveiset menijöille