Muistoja muistoja sivu 2
Tervetuloa ystävät elämäntarinani toiselle avatulle sivulle. Tämä kuten ensimmäinenkin sivu kertoo tapahtumista oman perheeni elämästä ja sen moninaisista vaiheista. Mikäli olet enimmäistä kertaa sivuillani niin kehoitan sinua lukemaan ensimmäisen sivun niin huomaat ettei ole vaiheita puuttunut ja huomaat myös sen kuinka Kirkkauden Herra on johdattanut ei ainoastaan minun vaan myös koko perhekuntani vaiheita.
Vuosi 2021 jonka tapahtumista tämä sivu alkaa on ollut raskas vuosi ja kuitenkin tuo vuosi monin tavoin näytti meille koko perheelle kaikkein eniten Jumalan rientävästä avusta kun rakas Leila puoliso ja mummu otettiin kirkkauteen huhtikuun 16 pv. en osaa vieläkään tuota tapahtumaa sanoikisi kertoa kun polvillani olin siinä vuoteen ääressä ja taivaalliset hakijat tulevat odottaen kun viimeinen sydämen lyönti on tapahtunut ja …….. …… ……………. .. ……
Raamatun Saarnaaja kuvannollisesti siitä sanoo 12: 6. ennenkuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy ja vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä särkyneenä putoaa kaivoon. 7. Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.
Leilan arkun kankaan laskostus kuviointi kuvasi suloisesti kuinka pitkän uran hän teki elämässään sairaanhoitajana ja silloin nuorena ollessamme työpukujen kuviointi laskostus oli juuri pukujen etupuolelta tämän kuvioinnin kaltainen
Jumalan suloisia muistamisia: kuvassa oleva liljan kukan tarina lyhykäisesti:
Kun aikoinaan 57 vuotta sitten pidettiin meidän häät tuossa kasvattikodissani 1964 oli jo syyskuun 20 pv. eikä luonnossakaan ollut mitään kukkasia enään niin siinä pihassa yhdessä penkissä oli muutamia tällaisia liljoja ja kävin ne siitä ottamassa ruokapöytiin. Vuosikymmenten aikana näitä itsekkin kasvatin tässä Peuraniemen pihalla, mutta ne ajanmittaan kaikki hävisivät kun myyrätkin niitä hävittivät. Monia vuosia meni ettei näitä enään ollut kukkimassa.
Yhteisenä viimeisenä hääpäivänämme 20.9.2020 ihmettelin tuossa aitan kupeessa olevaa nokkospehkoa kun siitä pisti silmiini merkillisen värinen kohde ja ajattelin, että minkäslainen astia tuonne on tipahtanut ja menin katsomaan niin siellä oli puhjennut kukkaan yksi tällainen lilja ja vielä meidän hääpäivänä. Kyynelsilmin sen siitä leikkasin ja se oli maljakossa sellaisena vielä monta viikkoa sillä muistin että se on todella kestävä myös maljakossa. Nyt viime syksynä kaivoin sen sipulin ylös ja siellä oli monta pientä sipulia ja istutin ne rukouksen kanssa uuteen paikkaan muistoksi Herran talletuksista
Leila sai viimeisen leposijan tämän samanikäisensä puu juurelle ja aikoinaan myöskin sinne minutkin kätketään
Matka jatkuu
menneeseen kesään liittyi monenlaista
perheittemme tapahtumia
kuvassa Karolina valmistujais asussa jollaisia Skotlannissa lakimiehet käyttävät
Karoliina sai ennätysajassa lakitieteen opinnot päätökseen Dundeen yliopistossa Skotlannissa ja hakee nyt edelleen jatko-opintoihin
veljensä Rasmus keskeytti vuodeksi fysiikan opiskelut ja kävi armeijan Kajaanissa ja päätyi siellä tela-ajoneuvon kuljettajaksi
Löytöja
Iirikseltä Jannen tyttäreltä tuli iloinen kuvaviesti kun hän oli kaappejaan siivoillessa löytänyt yllättävän aarteen
Olavi pappa oli tehnyt viisivuotiaalle oman kännykän v.2005.
silloin ei vielä lapsilla ollut nokialaisia vaan ,vaan vaan. Katsoppa mikä erkonomia.
Heinäkuussa Sannamari ja Karoliina järjestivat peuraniemessä lankojen värjäys päivät. Kaikki värit ovat luonnon kasveilla aikaan saatuja. Upeita ja ilmeistäkin voi päätellä mitä on onnistumisen ilo
Joulukuusa oli Vennyn ylioppilasjuhla. Voi miten suloiset juhlat
vuosien aikana lapset löysivät mummolasta monta jännittävää piilopaikkaa kuvassa Venny kaksivuotiaana. Oltiin kokoonnuttu syömään ja ihmeteltiin mihin se Venny tästä katosi ja minä ihmettelin että miksikä tuo pesukommuutin ovi niin kummasti heiluu ja kuitenkin on kiinni. Ja voi sitä riemua kun tyttö löydettiin kaapista syömässä Leila mummulta saatua rinkilää
13.3.2022
alla Joonatan s. 1994 kuvassa ehkä puolentoista vuoden ikäisenä, hänellä kaksoisveli Valtteri.
Joonatan syntyi CP-vammaisena täysin liikuntakyvyttömänä ja ei ole pystynyt puhumaan.Nyt ensikesänä veljekset täyttävät 28 vuotta. Tämä kuva oli myös rakas Leila mummulle, kuva oli tuolla vanhainkodillakin mummun pöydällä vaikka ei Leila ollut enään vuosiin pystynyt sanomaan sanoja kun sairaus oli ne riipinyt pois eikä ennään ollut edes meitä muitakaan tuntenut kuin minut. Erään kerran näytin Leilalle tätä kuvaa ja kysyin ”sanoppa Leila kuka mahtaa olla tässsä kuvassa” Hän katsoi pitkään pitkään ja voi kun osaisin sen tähän kirjoittaa kuinka kaukaa hän muististaan haki ja löysi Jumalan lupaukset ja kun ei todellakaan ollut enään vuosiin ollut sanoja hänen huuliltaan kuultu Leila mummu ojensi sormensa kuvan päälle ja sanoi niinkuin hän terveenä ollessaan oli sanoja puhunut ”no tämähän on se uusin tuleva evankelista” sitten taas mummulta kaikki sanomiset sammuivat.
Leila mummu oli ommellut lippalakin Joonatanille
12.1.2023
Kuva-albumista suloisia muistoja kolmannen sukupolvemme lapsuuden alkuajoilta toukokuulta 2001 lähtien
Ilmeistä päätellen puhelu on mummolan mummulasta
jahaa… kehäkukkia… pappahan ei kieltänyt niitä maistamasta
Leila mummu oli myös innoittava musiikin opettaja
mummuuuuu …. Ceeestäkö vai aasta….ahaa
ja ja sitten kuninkaallisia..
muistaakseni tässä oli kenraaliharjoitus pienten joutsenten tanssikohtaukseen
tapaninpäivänajot Peuraniemen jäällä v.2010
naapurin Venlaa ei äitinsä päästänyt ajelulle mukaan
….. no tässäpä sitten kyytiterveiset menijöille
perjantaina 25.7.2025
perjantaina 25.7.2025
alla olevat kuvat liittyvät perhetapahtumaan
silloin ollaan lasteni perheitten kanssa tutustumassa minun lapsuuteni ajan maisemiin ja tapahtumiin Isojoen Vanhassakylässä vain Janne ja Iiris ovat täällä käyneet vuosia sitten mutta muut eivät koskaan. Olen suuresti kiitollinen heille että ovat jo pitkää odottaneet tätä yhteistä tapaamistamme ja alustavasti tästä sovittiin jo viimesyksynä.
Alla kuva: Isojoki, Vanhankylän kohdallta keväällä 2024 joki laskee pohjanlahteen, näin kuuman kesän aikana joki on lähes vedetön
Jannen poikani laulu
muisto noista rapuista kuvassa olevat henkilöt eivä liity mitä kertomaani muistoon
kuvassa vuosiluku 1940 elikkä keskellä sodan aikojen silloin oli jo kahdeksan lasta sitten syntyi vielä Aliisa ja minä nuorimpana
Isä rintamalla 1943 kun minä Martti Olavi synnyin silloin oli lapsia jo yhdeksän
alla isän sotapalveluskuva
Keron näistä kuvista paikanpäällä
tähän kiveen liittyi kilpahuudantaa kuka sai ison talon tyttären voileivän jota hän ei ollut koulussa jaksanut syödä ……. ……..
luutakauppiaana
kylälle ilmestyi ensimmäinen auto 1948
isoissa taloissa oli pöydässä pituutta
hautajaisissa vainaja oli kaikkien hyvästeltävän
äitin hautajaiset lokakuussa 1053
tässä välissä Matti poikani laulaa
tämä kuva kertoo tapahtuman 27.11.1947
Soi kunniaksi Luojan, nyt virsi kiitoksen, tuon kaiken hyvän tuojan ja suojan ainaisen! Hän, Isä, rakkahasti ain vaalil luotujaan, ja kaiken taitavasti hän ohjaa tuolta taivaastaan. Hän säät ja ilmat säätää ja aallot tainnuttaa ja hyisen hallan häätää ja viljan vartuttaa. Hän onneen meidät ohjaa, jos joutuu johdantaan. Sen rakkauden pohjaa ken pystyy koskaan tutkimaan? Siis kiitos, Herra taivaan, kun lahjas meille toit ja palkaks työn ja vaivan taas puhtaan leivän soit. Suo, että alttiin mielin myös köyhää holhoomme, ja sydämin ja kielin sua lakkaamatta kiitämme.
alakuvassa Janne kehdossa v. 1965
ehdin pelastaa tuon kotimökin vintiltä ennenkuin
mökki poltettiin maantasalle. Minä oli itse siitä viimeisenä
lähtenyt ja nyt vuosien aikana myös muutkin Sannamari ja Matti
ja myös kaikki kuusi lastenlastammekin avat niissä ensmmäisiä
uniaan nukkunet
siirrymme nyt täältä kirkolle, matkan varrella poikkeamme Penttilän talon pihassa johon olimme paenneet isän uhkailuja ja josta talosta minut ja sisareni Aliisa 70 vuotta sitten haettiin ja vietiin Valtimolle lastenkotiin
poikkeamme koulun pihalla jka koulu on edelleen pystyssä.
Sitte siirrymme ruokailemaan ja kirkon viereen haudatun mummuni ja sisaren anja haudalla
ja samoin siinä vieressä on myöskin Kyllikki Saaren hauta
Sitten siirrymme kahden kilometrin päähän Hurtan hautausmaallejossa vanhempani ovat haudatu samoin veljet Lauri, Pekka ja viimeksi Mikko ja kymmenen meitä oli , minä enään olen elossa Tässä olen laskemassa Mikon uurnaa viime syksynä
1.8.2025
Jumala siunasi ihmeellisellä tavalla kokoontumisemme 25.7 Isojoella ,lapsuuteni kotipaikalla meitä oli yksitoista henkeä Rasmus ja Karoliina eivät päässeet tulemaan ja heitä oli siellä ikävä. tästä tapaamisestamme nuoret tekevät elokuun aikana koosteen kuvin ja videoin älä ihmettele noitten kuvien alla noita kirjoituksia koska ne oli vain minulle tarkoitettu viitteeksi mitä kuvalla halusin muistella meneeistä ajoista
