Oman elämäni muistoja ja valokuvia
Tämä kuva on otettu kolme vuotta ennen syntymääni, siinä ovat vanhempani sekä kahdeksan sisarusta, yhdeksäs sisar ja minä kymmenes eivät olleet vielä maailmaa nähneet. Kuten kuvan alaos. huomaat kuva on otettu 1940 eli keskellä sodan melskettä. Isän ja äidin sylissä olevat ovat vielä elossa minun lisäkseni, kaikki muut ovat jo kuolleet. Näistä kaksi saivat kuolla elävässä uskossa Jeesukseen. Isäni vammautui sodassa ja koko loppuikänsä oli raivo juoppo.
Hommasin Suomen kansallisarkistosta kopiot isäni Frans Viljami Mäkelän sota-ajan v.1939-45 kantakorttiin merkityt tiedot ja taistelupaikat. Olisi ollut parempi etten olisi noita tietoja lähtenyt penkomaan sillä niin surullista luettavaa niissä oli ja hyvin läheisesti liittyivät juuri minuun. Tässä kuitenkin yksi korttiin merkitty tieto ”kotona vaimo ja yhdeksän lasta”. Heinä-elokuun vaihteessa 1943 isäni oli saanut muutaman pv. loman rintamalta ja oli kotona vaimon ja yhdeksän lapsen kanssa tuossa samaisessa mökissä. Josta kuva ja seloste vähän alempana tällä samalla sivulla, yksi huone alle kahdenkymmenen neliön kokoinen. Äitini odotti minua kymmenettä lasta ja kolmen viikon päästä oli laskettu syntymiseni aika. Isän oli lähdettävä rintamalle mutta lähtö myöhästyi kaksi päivää ja rintamalle tullessa asia käsiteltiin kenttäoikeudessa ja hänet passitettiin 14 päiväksi putkaan. Tosin Kantakorttiin oli merkitty ” erittäin lieventävien asianhaarain vallitessa 9 lasta ja kymmenes syntymässä” Isäni pääsi putkasta viikkoa ennen syntymääni mutta oli kuitenkin edelleen rintamalla konekiväärimiehenä ja myös lääkintämiehenä. Isäni taisteli seuraavissa paikoissa: Karjalan kannas, Noitermaa, Kiviniemi, Sortavala. Isäni oli tuolloin 34-vuotias kun synnyin. Alla hänen sotaväkiajan kuva 21 vuotiaana v. 1930
Ps. 56:9 Sinä olet lukenut minun pakolaispäiväni; pane leiliisi minun kyyneleeni, ovathan ne sinun kirjassasi.
Syntymästäni lyhyesti:
Isäni oli rintamalla kuten tuossa ylempänä kerroin. Oli elokuun 26 päivä 1943 ja ohran leikkuun aika, äitini oli naapurin naisten kanssa ohran leikkuussa. Siinä kesken leikkuun äiti oli pistänyt sirpin kuhilaan päälle ja istunut ojan pientareelle ja siihen oli sitten tulleet myös muutkin naiset ja niin se poika pyörähti sieltä isommitta huudoitta ojanpohjalle, josta se nostettiin ja laitettiin leikattujen ohrien päälle ja hetken kuluttua äitini oli jo ollut jatkamassa leikkuuta niin kuin muutkin naiset.
Isäni palasi aikanaan rintamalta 1945 henkisesti täysin vammaantuneena ja äitimme joutui elättämään meidät kaikki kymmenen sillä isä ryyppäsi kaiken minkä tienasi jos joskus töitäkin oli. Väkivaltainen juoppous ajoi meidät usein pakosalle olipa kesä tai talvi. Meillä oli yhden huoneen asunto noin ehkä 15-20 neliötä. Eli syntymäni jälkeen meitä asui 12 henkeä tuossa tilassa.
lapsuuden kotini Isojoen vanhassakylässä
Toinen puoli (vasen ikkuna) tästä mökistä oli meidän ja toisella puolella asui muori niinkuin sielläpäin mummoja nimitettiin. Yhtään ainutta komeroa ei ollut vaan jokainen piti yllään sen mikä sattui olemaan. Nauloja oli seinillä ja siihen ripustettiin roikkumaan jos jotakin ylimääräistä oli. Aamuisin kannettiin pukkilaveri sängyt olkipatjoineen latoon ja illalla ne taas tuotiin ja ahdettiin tupaan. Tilaa antoi myös se kun nukuttiin limittäin elikkä jalat ja päät vastakkain.
Tällaisiin perhe kuviin (yläkuva) lainattiin vaatteita kylältä. Isä vietti usein viikkoja kaupungissa ryyppyreissuilla.
Höögfroosin sairaala oli noin 20-30 kilometrin päässä kotoamme ja eräänä talvena muistan kun äitini oli kuullut että sairaalan kellarissa olisi paleltuneita perunoita ja saisi hakea jos joku tarttee. Äiti lähti potkukelkalla hakemaan sieltä niitä perunoita ja sitten ilm. seuraavana päivänä tuli säkillinen jäätyneitä perunoita mukanaan. Meillä oli suuri juhla kun niitä sitten laitettiin uuniin hiillosten päälle, mutta kyllä haju oli hirvittävän. Tässä yksi esimerkki miten ahtaalta monet äidit ovat perheitään vieneet eteenpäin. Tämä nuorempi sukupolvi ei tiedä minkälaisia paleltuneet perunat ovat, ne ei ole pakastettuja vaan kun ne pikkusen sulaa niin niistä valuu vesi ja käteen jää ruttuinen kuori jonka sisällä on sitten jonkun sortin imelää haisevaa tärkkelystä.
alla ätini soda ajan muistomitallit
alla osa isäni sodanajan taistelupaikkojen muistomitallit
alla kuva jonka halusin liittää tähän ja joka varmasti parhaiten kuvaa sitä kaunista muistoa joka äidistäni on minulle kiitollisena jäänyt
Eikä toki isämme ollut ainut joka sodassa vammautui. Näitä tarinoita varmasti on lukemattomia. Mutta minä rakastan äitini muistoa.
Tätä alla kertomaani asian ajankohtaa en muista, mutta koulussa en silloin vielä ollut
Vanhimmat pojat olivat vielä kotona ja nukkuivat saunakamarissa. Oli talviyö kun heräsin äitini avun pyyntöihin. Vuoteeni vieressä oli penkki ja herättyäni näin isäni ja äitini selkäpuolet siinä heti edessäni ja isällä oli puukko kädessä äitini selkäpuolella ja höpötti ” kyllä mun vaan täytyy sinut tappaa” äitini anoi ja anoi ettet tekisi sitä. Nousin hiljaa sängystä ja kun ulko-ovi oli siinä jalkopäässä pääsin siitä hiljaa karkaamaan ulos. Sisaret Aune ja Alisa jotka nukkuivat samassa sängyssä eivät herännet. Muistan kaiken niin elävästi kun avojaloin juoksin saunakamarille missä pojat nukkuivat ja huusin huutamalla ” isä tappaa äitiä”. Pojat säntäs ulos ja juoksivat sisälle tupaan ja minä heidän perässä. Pojat iskivät isän lattialle ja hakkasivat siinä vielä häntä, sitten en muista tapahtuneesta mitään enempää.
alla kuva äitini hautajaisista 20.10.1953 minä toinen oikealla
äitini s.1901 – kuoli 52-vuotiaana. Muistan niin elävästi nuo viimeiset vaiheet. Oli lokakuu ja talvi teki tuloaan olin juuri tullut koulusta ja näin että äitini oli vinttikaivolla pesemässä pyykkiä kylmissä vesissä. Menin sisälle ja hetken kuluttua äitini tuli perässä pidellen päästään kiinni sanoen ” rupes niin päähän koskemaan” ja asettui nurkkapetille pitkälleen. Viisi päivää hän siinä oli tajuttomana ja naapurin mummo kävi sitä kahtomassa ja sitte jossaki vaiheessa tuli kunnanlääkärikin ja totesi vain, ” ettei toimita mihinkään tästä lähtiä viemään.” Niinku minä ja siskoni olisimme siitä jotakin ymmärtäneet ja siihen me jäätiin siskon kanssa viideksi päiväksi tajuttomana olevan äitimme kanssa. Isä oli ryyppyreissuillaan ja muut sisaret ja veljet olivat lähteneet maailmalle kukin ennenkuin olivat viittätoista täyttäneet.
En muista kuka ne hautajaiset sitte järjesti. Mutta sen muistan kuinka joku haki kylän ruumiinpesijän Lammin muorin pesemään äitini. Se oli ajan tapa ketään ei laitettu arkkuun pesemätönnä ja kaikki lähinaapuritkin tulivat ruumiinpesijäisiin. Vainaja riisuttiin vuoteessa ja pesijä pesi saippuan kanssa hänet. Pesijä oli tullut kylätietään pitkin mustassa pitkässä hameessaan ja yllä myös kokopitkä valkoinen esiliina ja hartioilla musta kirkkohuivi toisessa kädessä oli virsikirja ja toisessa kädessa liinaseen käärityt pesutarpeet alumiinivati ja saippua ja luutu. Pesun aikana laulettiin virsiä ja olihan se kyllä sellainen hetki ettei se ole mielestä karissut. Ei siitä ainakaan mitään pelkotiloja jäänyt vaan ihana muisto.
Alla oleva kuva on otettu minusta 8-9 vuotiaana ja se ehkä parhaiten ennakoi tulevaa tehtävääni, sitä kuinka vaikeata on puskea Jumalan sanan totuuksia Suomen kansan tietoisuuteen.
tämä kuva on minulle myös raskasmuistoinen lapsuudestani. Äitini kasvatti tätä vasikkaa kesän, hänellä oli tavoite saada tuo mullikka syksyllä myytyä ja niistä saaduilla rahoilla ostaa nauloja saunan rakentamiseen. Kun mullikasta tulleet rahat oli tullut postiin nostettavaksi oli isämme Kristiinankaupungissa ryyppyreissuilla ja saanut sinne jonkun kautta tiedon että rahat on tulleet postiin niin se oli mennyt ne nostamaan ja palasi takasin kaupunkiin ja porukan kanssa ne rahat ryypättiin.
Mutta äitini rakensi saunan ”kökällä” eli talkoilla. Taloista tuotiin tukki tai kaksi ja ne veistettiin hirsiksi ja sahattiin laudoiksi. Sauna valmistui muutamassa kuukaudessa ja siinä oli myös pieni kamari ja iso liiteri puille. En muista tarkalleen minä vuonna tuo sauna rakenneettiin.
Samoihin aikoihin kun mitä nyt tällä kohtaa muisteluita kirjoitan koko kyläämme ja kansaamme ravisutti Kyllikki Saaren murha. Meiltä oli vajaan kahdenkymmenen kilometrin päässä tuo järkyttävä murha tapahtunut ja koko kylässämme elettiin kaaosta kun kaikkia epäiltiin ja meiltä oli vain kilometrin päässä käräjätalo johon kuulusteltavia vietiin ja jokaista epäiltiin.
alla olevan osoitteen kopioimalla voit katsoa lyhyen filmit miten vajaa 30.000 uteliasta ympäri suomea pakkaantui pitäjäämme Saaren hautajaisiin.
Filmissä Saaren siunannut pappi siunasi myös äitini melkeimpä samoihin aikoihin. Samanlaisella kuorma-autolla mentiin myös äidin hautamiseen auton lavan sivuille oli kiinnitetty ”surukuuset” se oli ajan kaunis tapa. Ja matkalle lähdettäessä arkku oli vielä pihassa avoinna ja hyvästeltävän. Sitten noustiin lavalle ja koko matka veisattiin virsiä.
Kyllikki Saaren hautajaiset 25.10.1953 World View 4,8 t. näyttökertaa
Ja vähän yli viisikymmentä vuotta eteenpäin olin itse pitämässä tuossa kirkossa jumalanpalvelus saarnaa ja jakamassa ehtoollista. Sellaisia ovat Jumalan johdatukset.
Ps. 73: 25. Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli. 26. Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti. 27. Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat. 28. Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.
Isojoen kirkko
Mutta vielä menneeseen:
Kun äitini kuoli minä ja minusta vanhempi sisareni Alisa olimme jääneet kotiin täysin heitteille kahdeksi vuodeksi. Syksyllä oli vähän helpompaa kun pimeässä kävimme ihmisten pellosta varastamassa nauriita ja turnipsia (turnipsia kasvatettiin lehmille) sekä rukiin tähkiä. Niitä tähkiä sitten kotona hieroimme kämmenten välissä ja pistimme jyvän kerrallaan suuhun. Hyvin varhain keväällä kylän vanhan myllyn seinustoilla kasvoi ihania ketunleipiä ja sillon tuntui kun olisi päässyt pitotalon pöytään. Asetuttiin ihan maahan pitkälleen ja aloitettiin herkuttelu. Kesemmällä ojien pientareilla kasvoi suolaheinää ja niistä söimme latvukset. Samoin alkukesän männyn tuoreet latvat olivat syötävää. Sanottiin vain toisillemme, että lähetäänkö syömään silakoita. Olen monesti uskossaolo vuosien aikana tullut siihen johtopäätökseen, että Jumalan enkelien on täytynyt meitä käydä yöllä ruokkimassa kun kuukausiin ei ollut mitään syötävää.
Minulla on ollut muistona noista päivistä vasemman käden keskisormessa viallinen kynsi siitä syystä kun eräänä päivänä sisareni kanssa menimme naapuriin ja siellä oli talonväki juuri pöydässä syömässä ja minä ihmetellen tuijotin tuota syöntiä ja samalla sisareni veti oven kiinni ja multa jäi sormi oven väliin mutta en uskaltanut huutaa kivusta sormessani vaan tokaisin talon väelle ” meillä ei ole vielä syöty” tarkoitin että vois antaa meillekki jotaki. Isäntä heitti koiralleen perunan ja se hotkas sen hekessa ja talonväki iloitsi kun se oli niin nokkelasti sen suuhunsa siepannut. Kotiin tullessa kynteni oli jo ihan mustana ja jossakin vaiheessa siitä koko kynsi sitten tippui pois.
Psalmi 127: 2. Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa.
Tässä olen ilmeisesti yhdeksän vuotiaana. Kuten olen kertonut 5-6 vuotiaana olin saanut noissa kurjissa olosuhteissa ensimmäisen ilmestyksen, jonka muistan kuin eilisen päivän. Johon sitten aikanaan Herra antoi myös vastauksen ja se oli ”päivät tulevat pieni poikanen sinun vanhuudessasi, että minä tulen ja panen sinut puhumaan tälle kansalle suuria ja raskaita asioita” ( tarkennus) vuonna 2017 syksyllä minulle rukouksessa näytettiin päivämäärä 27.11.1947. Kyselin monina päivinä Herralta mikä tuo päivämäärä on. Ja sitten eräänä päivänä häneltä tuli sana ” tuona päivänä minä sinulle unessa ilmestyin ja tein liittoni sinun kanssasi ja lupaukset tehtävästä jotka sinua vanhuudessasi vielä odottavat”. Hämmästys oli suuri kun laskin tuosta päivämäärästä,että olen ollut silloin vähän yli neljän vuoden ikäinen. Minulle näytettiin myös välähdys meidän silloisesta kodistamme ja huoneesta jossa asuimme. Voi miten surullinen kuvaus se oli …… voi voi…
Meiltä oli matkaa kouluun viisi kilometriä ja oli lokakuun loppu aikaa. Äiti oli poissa. Aamulla kun lähdin kouluun maa oli paksussa kuurassa ja minulla ei ollut kenkiä saatikka sitten sukkia. mutta kouluun oli mentävä. Samalta kylältä oli myös neljä muuta poikaa , matkalla itkin ja valitin kun jalkojani palelsi. Pojat vuorollaan pissasivat sammalmättäälle ja minä lämmittelin siinä pissassa jalkojani ja jatkoimme sitten taas matkaa. Muistan kun pääsimme koulun pihalle juoksin puuliiteriin ja siellä puitten päällä itkin ja hieroin jakojani kun niitä niin hirveesti kynnösteli eli kipeästi pisteli.
Luokassa oli samalta kylältä ison talon tyttö jolla oli aina voileivät ruokatunnilla kuin uunihalot. Tässä kivellä istun sisareni kanssa. Mutta se tyttö jolla ne voileivät olivat. Koulusta palatessa se tyttö hyppäsi kivelle ja veti repustaan voileipänsä kun ei ollut jaksanut niitä syödä. Meidän piti haukkua siinä kivenjuurella ja se joka kauemmin ja isommasti haukkui ja matki koiraa sai voileivän. Voit arvata kuka ne voileivät sai
1952 tai 53 minut ja kuvassa oleva sisareni otettiin huostaan ja toimitettiin Valtimolle Pelastakaa Lapset ry. lastenkotiin. Matkasta Valtimolle on jäänyt mieleeni se, että Isojoelta menimme linja-autolla Lahteen koska sieltä oli Isojoen sosiaalitoimistossa harjoittelija tyttö. Muistan, tulimme Lahdessa hänen kotiinsa illalla kahdeksan aikaan. Se oli omakotitalo ja meidät laitettiin istumaan ovenpieleen. Harjoittelijatyttö asettu vanhempainsa kanssa syömään niinkuin meitä ei olisi edes talossa ollut eikä meille tarjottu murun murua. Kymmenen maissa talonväki laittaantu nukkumaan ja meitä kuljettamassa ollut tyttö häipy myös, Siinä me ne tunnit istuttiin, tiesimme vain sen, että yhden aikana yöllä lähtee juna joka tuli seuraavana iltana yhdentoista aikana Valtimon asemalle ja siitä oli sitten käveltävä 3-4 km. En kuitenkaan muista että olisi ollut näläkä vaikka ei ollut ihmisten ruokaa nähnyt päiväkausiin
Jesaja 43: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun. 2. Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta. 3. Sillä minä olen Herra,
Lastenkodista Valtimolta en halua kertoa kuin yhden kuvauksen ja siitä voikin sitten kukin ajatella lisää. Joka ilta oli iltahartaus ja meidät lapset asetettiin rinkiin ison huoneen seinustoille. Johtajatar istui ovensuussa, ettei kukaan päässyt karkuun, hänellä oli jalkojen juuressa raippanippu ja luki jotakin hengellistä ”Jumalan tuomioista” sitten veisattiin virsi ”koska valaisee koin tähtönen mua köyhää kerjääjää” Virsi oli kuulijakunnan mukainen, Sen jälkeen oli käräjät kun hoitajat kantelivat kuka oli ollut paha sinä päivänä. Syylliset kutsuttiin piiskattavaksi, ne jotka olivat sen tarpeessa. Usein minä olin ensimmäisenä. Ja siinä kaikkien nähden vedettiin housut kinttuihin ja painettiin pää lattiaa kohti ja niitä lyöntejä tuli, niitä lyöntejä tuli. Joskus kuitenkin kävi niin, että ilta oli päättynyt ettei ruoskaa tullut niin sängyssä unta odotellessa ihan mietti sitä mikä tänä päivänä oli mennyt niin hullusti pieleen ettei ruoskaa ansainnut.
Ps. 23:4 Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. 5. Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen. 6. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.
((( No kuka olisi uskonut että noista lyönneistä 15 -17 vuotta myöhemmin olin samaisen järjestön lastenkodin johtajana Harjavallassa. ))
En ollenkaan kirjoita näitä muistoja katkeralla mielellä sillä olen saanut itse niin paljon anteeksi ja saanut myös armon antaa anteeksi. Mutta on hyvä jälkipolvienkin tietää kuinka ahtaalta joidenkin on ollut selvittävä ja siihen on ainut vastaus ollut Jumalan rakkaus ja huolenpito Jeesuksessa Kristuksessa.
Valtimolta meidät siirrettiin puolen vuoden kuluttua Reisjärvelle kasvattilapsiksi kahdelle sisarukselle joilla oli pieni maatila ja kirjakauppa 4 km päässä kirkolla. Heidän veljensä oli muutama vuosi sitten kuollut ja talossa tarvittiin kipeästi ”miestä” kaikenlaiseen työhön.
Kuvassa sisarukset Lempi ja Lyydia Kinnula
Olen kiitollinen näistä sisaruksista, he molemmat kuolivat 95 vuotiaina. Elikkä Herra kyllä siunasi heitä pitkällä iällä ja elämästä kylläänsä saaneina.
Sisareni lähti kodista pari vuotta aiemmin kuin minä ja hänestä olen kertonut Sana sunnuntaiksi välilehdellä.
Kerron kuitenkin yhden tapauksen nuoruudestani täällä Reisjärvellä. Kun tuli aika ilmoittautua rippikouluun niin täytyy sanoa, että nämä minun Raamatun tuntemiseni ovat kyllä alkaneet melko matalalta. En muista nyt vuotta mutta kylällämme oli kinkerit ja kaikkien rippikouluun menijöitten oli oltava paikalla kuulustelua varten. No meidät sitten komennettiin kamariin ja suntio aloitti kuulustelun.” Sanoppas olavi mäkelä miten kuuluu ensimmäinen käsky” minä sitä säikähdin ja ajattelin ensimmäisenä, että onko katekismuksessa semmoinenkin. Enkä minä osannut vastata ja muuta ei sitten enään multa kyselty. Kun tultiin takaisin tupaan joka oli laitoja myöten täynnä kyläläisiä. Silloin oli myös tapana, kun suntio oli kertonut kuulustelujen lopputuloksen niin kirkkoherra komensi minut ylös kaikkien katseltavaksi ja nuhteli holtittomasta laiskuudesta Jumalan sanaan nähden ja käski tulla uudelleen pappilaan kuulusteltavaksi…….
Minun tieni veivät sitten aikanaan suureen taloon. Pääsin silloiseen Oulun Keskusmielisairaalaan harjoittelijaksi v.1962
Siellä myös tapasin tulevan vaimoni joka oli viimesiä viikkoja sairaanhoitajakoulussa ja suoritti parhaillaan psykiatrista jaksoa. Olimme samalla osastolla ja ensimmäisenä aamuna osastonhoitaja aamuraportilla komensi, ”neiti Karvosenoja ja te herra Mäkelä menette huoneeseen 17 sta ja aloitatte sieltä vuoteitten petauksen”. No sitä on nyt sitten kestänyt jo yli viisikymmentä vuotta. Ja onhan ne vähän sen jälkeen ilmeetkin muuttuneet.
Tämän yllä olevan kuvan liitän tähän muistona ajalta jolloin vielä Jumalan sanalla oli paikkansa. Nimittäin Leila vaimoni valmistuttua sairaanhoitajaksi niin koko kurssi siunattiin tehtäväänsä jossa he myös antoivat sairaanhoitaja lupauksen Oulun tuomiokirkossa 3.3.1963 joka oli myös Leilan syntymäpäivä. Nyt ei enään tällaisia siunaus tilaisuuksia tarvita kun ammattijärjestöt ovat tulleet Jumalan virkaa hoitamaan. Surullista surullista.
Jesaja 55:6. Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on.
Olin ykstoista kk armeijassa ja sen jälkeen menimme avioliittoon syksyllä 1964. Samana syksynä varmistui pääsyni mielisairaanhoitaja kouluun samaan sairaalaan missä Leilakin oli töissä. Vuoden päästä meille syntyi ensimmäinen lapsemme. Silloin oli äitiysloman koko pituus kaksi viikkoa.
Tähän on kyllä nyt liitettävä Sana Jes.46:3 te, joita on pitänyt kantaa äidinkohdusta asti, nostaa hamasta äidinhelmasta. 4. Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan.
Kehdossa esikoisemme. Kun lapsemme syntymä aika lähestyi muistin hämärästi että siellä Isojoella mökin vintillä oli tämmöinen kehto ja lähdin sitä heti etsimään, matkaa oli viitisensataa km. Kyllä ajatukset olivat kummalliset kun kehto oli silmieni edessä hämärässä vintissä. Nimittäin minä sisarus sarjan nuorimpana olin siitä viimeksi lähtenyt. Tietojeni mukaan siinä äitimme lullas kaikki meidät kymmenen vuodesta 1930 alkaen ja minä viimeisenä 1943.
Ei sitä elämää eteenpäin tiedä ei me eikä tämä kehdossa oleva esikoisemme. Muutaman kymmenen vuoden kuluttua hän väitteli filosofian tohtoriksi Turun yliop.
Omien lastemme mentyä naimisiin ja kun heille syntyi lapsia niin tätä kehtoa hyppyytettiin kaupungista toiseen niin, että kaikki kuusi lasten lastakin ovat saaneet ensimmäiset viikkonsa viettää samassa kehdossa. Merkillistä on tämä matkanteko.
Oulusta muutimme Pappilanniemen B-sairaalaan saimme sieltä kumpikin työpaikan. Sieltä vajaan kolmen vuoden kuluttua Harjavaltaan lastenkodin johtajaksi.(siitähän jo tuolla ylempänä kirjoitin.) Meillä kolmas lapsi syntyi ja samaan aikaan Leila kouluttautui erikois-sairaanhoitajaksi terveydenhoitajan pätevyyteen. 1972 muutimme Espooseen jossa olin alkoholistilaitoksessa töissä ja sitten jo vuoden päästä muutimme Savoon Pielavedelle siellä olin viitisentoista vuotta kunnalliskodin johtajana. Muutamia vuosia myös Leila oli samassa talossa sairasosastolla vast.hoitajana.
Vuosien aikana lapsemme varttuivat. Kuvassa alhaalla vasem. Matti, Sannamari ja Janne. Kuva Matin lakkiaisista 1989
Olimme Leilan kanssa nuoruudessamme vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä niinkuin siellä on aina sanottu ”elävästi uskossa” Siltä ajalta on monta ihanaa muistoa. Kuitenkin Oulusta muuton jälkeen valtasi velttous ja maailma veti meitä, eikä enään ollut minkäänlaisia haluja käydä kuuntelemassa Jumalan sanaa ja pitää yhteyttä toisiin uskoviin. Tätä aikaa kesti parikymmentä vuotta. Leila sai uudistua uskossaan 1985 syksyllä ja minä puolivuotta myöhemmin. Olen omasta uskoon tulemisestani kertonut monilla äänitteillä joita on levinnyt maahamme yli 20 tuhatta kpl. Sen verran kuitenkin tässä. Jumala otti minut rajusti, mutta rakkaasti kiinni kevät talvella 1986 maatessani sairaana Kuopion Keskussairaalassa. Siellä oli iltavuorossa uskovainen lääkäri jonka kanssa keskustelin. Oi muistakoon Jumala tätä ihanaa sisarta. Kun hän lähti huoneesta, yöpöydälläni oli pieni Uusi Testamentti ja kun avasin sen ja luin voisin sanoa, että ensimmäisen kerran elämässäni ymmärsin tosiasian, että Jumala voi todella puhua juuri minun hetkeeni sillä se SANA oli Hepr. 12:4. Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan, 5. ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: ”Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; 6. sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa.”
Voin sanoa etten ollut koskaan ollut niin kiinni otettu kuin silloin ja se oli Jumalan Sana joka kiinni otti. Palailin töihin monien monien vaiheitten jälkeen ja kun olin juuri toipumassa tuli eräänä päivän pitkälläni ollessa näky, selvä näky jossa sanottiin ”katso minä tulen ja riisun sinut mene ja selvitä asiasi työnantajasi kanssa ” Tiesin heti kohta, että oli olemasa asioita jotka eivät kestä päivänvaloa eikä ennen muuta Jumalan edessä. Tein niinkuin Herralta olin kehoituksen saanut.
Sananlaskut 28:13. Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon. 14. Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa.
Tälläisissa asioissa Herra ei ketään pakota vaan ihmisen on tehtävä valinta. Mutta siihen kaikkeen Jumala antaa Pyhän Henkensä voiman ja rohkeuden. Minä menin ja muutaman päivän kuluttua istuin poliisilaitoksella kuulusteltavana. Kaksi tuttua nuorta poliisia naureskellen kysyi, ”että mikä se laittaa noin mukavan miehen sekaisin että lähtee tämänvertasia asioita tunnustamaan” vastasin heille ”minä olen nyt ymmärtänyt, että minun on selvitettävä asiat Jumalan ja ihmisten kanssa” Puolen vuoden päästä istuin käräjillä jossa minut tuomittiin viralta pantavaksi. Kun tuomiota luettiin Herra ihmeellisellä tavalla näytti ”minä pidän sinusta ja sinun lapsistasi huolen” Ja ne jotka ovat nähneet kuinka Herra on pitänyt minusta ja lastenikin perheistä huolen eivät voi tuota annettua lupausta tyhjäksi todistaa.
Tarina olisi pitkä, mutta ei ole tarpeen tämän enempää sillä olen niin monissa tilaisuuksissa avoimesti puhunut mitä oli tapahtunut. Sen olen myös sanonut ”en ole koskaan katunut sitä, että Herra otti minut kiinni ja antoi myös kaiken anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä sain Armon aloittaa toisenlaisen elämän.
Vuosien aikana on tämä Suomen maa tullut kuljettua ristiin poikin. Ja monenlaisia ihmiskohtaloita näillä matkoilla olen kuullut ja nähnyt. Niistä olen myös kertonut Sana sunnuntaiksi sivulla.
Jesaja 43:18. Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. 19. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.
kuvassa osa silloisista työtovereistani
Minä perustin oman yritykseni Pielavedelle 1987 ja aloittelin vaatimattomasa ”ateljeessa” ja kehittelin monenlaisia asioita jotka liittyivät käsiyönä tehtävään paperiin, valokuvaukseen ja kollaasien valmist. Jumala siunasi työtäni monin tavoin sain jopa kaksi kertaa Korkean teknologian tunnustus apurahan, voitin valokuvaus kilpailussa jossa oli osallistujia lähes kolmesataa ympäri Suomea. Ja monet olivat ne jotka kävivät pitkienkin matkojen päästä, että rukoilisin heidän puolestaan. Jeesukseen luottaen jätin heidän asioitaan ja sairauksiaan sen Jumalan eteen joka on luvannut kuulla omiensa rukoukset ja monet saivat vastauksen.
Laitan tähän yhden kuvan tekemistäni kollaaseista. Kaikkien taulujen takana oli lappu jossa oli kirjoitettuna Raamatun tekstin kohta. Sain sen heti alkuaikoina sydämelleni niin, että laitan vain mistä kohtaa Raamatusta löytyy ko. asia. ja oli hämmästyttävää kun monet jotka olivat ostaneet taulun kertoivat myöhemmin, että ”mistä minä olin tiennyt että tuo Jumalan sana oli tarkoitettu juuri minun ja minun parheeni elämään.
Mutta sitten oli yksi taulu joka oli vuosia seinällä eikä sitä kukaan ostanut ja minä jo monesti ihmettelin mikä siinä on vikana. Eräänä aamuna Herra antoi siihenkin vastauksen. Eräs tuntemani henkilö tuli ja sanoi heti kohta ”minä otan tuon.” Nostin taulun seinältä ja kun katsoin mikä siellä oli Raamatun kohta merkittynä – minä säikähdin suuresti sillä siellä oli
Saarnaaja 3: . Aika on valittaa ja aika hypellä. 5. Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet.
Nyt sanon, mietin pitkään kirjoitanko vai enkö. Sillä tämä oli henkilö joka oli käynyt poliisilaitoksella valehtelemassa minusta ja poliisit soitti, että täällä olisi luettavaa mutta minä vastasin, minulla ei ole minkäänlaista kiinnostusta mitä hän on käynyt teille kertomassa ja asia raukesi siihen. Voi kun tämä ihminen on joutunut omassa elämässään keräämään raskaita kiviä. En totisesti ole tällaista Herralta pyytänyt. Emmekä me saa toivoa vaikka meitä kuinka kaltoin kohdeltaisiin. Jumala valvoo sanaansa sillä kirjoitettu on.
Malakia 3:16 ja Herra tarkkaa ja kuulee; ja muistokirja kirjoitetaan hänen edessänsä niiden hyväksi, jotka Herraa pelkäävät ja hänen nimensä kunniassa pitävät. 17. Ja he ovat, sanoo Herra Sebaot, sinä päivänä, jonka minä teen, minun omaisuuteni. Ja minä olen heille laupias, niinkuin mies on laupias pojallensa, joka häntä palvelee. 18. Ja te näette jälleen, mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä, sen välillä, joka palvelee Jumalaa, ja sen, joka ei häntä palvele.
Vähitellen alkoi tulla myös pyyntöjä puhumaan tilaisuuksiin ja niin vajaan kymmenen vuoden kuluttua jouduin sulkemaan yritykseni ja siitä alkoi sitten työ Jumalan pelloilla ja kyllä täytyy monesti sanoa, että ihmeellisiä ovat Jumalan työt ja tiet.
alempana muutama valokuva v. 2006
Kuvassa lapsuuteni Isojokisia jotka olivat yht` aikaa koulussa ja samalla naapureita. Kesäillan tilaisuus jossa sain heille kertoa mitä Jeesus on minulle tehnyt. En muista missään kokeneeni sellaista Jeesuksen läsnäoloa kun minä Hänen omilla sanoillaan lähestyin heitä.Matt. 5:20. Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan.
Alakuva samasta tilaisuudesta taustalla virtaa lapsuuteni rakas, rakas Isojoki. Edessä kirkkoherra Vesa Rasta. En ollut häntä ennen tavannut ja kun pihalla tervehdimme minä kysyin heti saman tien ”onkos se tämä kirkkoherra uskossa” vastaus oli ”minä olen uudestisyntynyt pappi” voi ihme sitä iloa mikä meille syntyi niinkuin olisimme tunteneet toisemme vuosikymmenet. Sanoin vielä hänelle ”kuule minulla on Herralta sinulle sana” ja sitten kesken puheeni se sana tuli.
Oli kulunut yli viisikymmentä vuotta kun olin täältä viety pois ja nyt tämä Jeesuksen valmistama hetki, en oikein tiedä miksi minä nyt tätä kirjoittaessani kyynelin kastelen
SANAN joka tähän tulee Psalmi 137:1. Baabelin virtain vierillä – siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme. 2. Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme. 3. Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: ”Veisatkaa meille Siionin virsiä.” 4. Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla? 5. Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni. 6. Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.
Tilaisuus Porissa ehkä 2007
Alla kuvia
1968 kasvattivanhempani antoivat meille tämän rantapaikan missä nyt asumme hyvitykseksi niistä ”miestyövuosista” jotka olin ollut heillä apuna. v.2006 kun saimme Pielavedellä talomme myytyä muutimme ja rakensimme tänne nykyisen asuntomme.
Ikkunan takana Vuohtajärvi. Tässä huoneessa olen saanut kuunnella monenlaista ja yhdessä on iloittu ja yhdessä itketty. Se ja tämä on ollut kaikki lahjaa Jeesukselta sillä Armoa tämä kaikki on ollut, Armoa kaikki, kaikki. Annetaan Jumalan Sanan sanoa tähän
Luukas 6:Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan. 38. Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin.”
Ja näin on Herra Jumala minulle mitannut
Tässä nämä rakkaat lapset perheineen kesällä 2011 Leila vaimon 70v. syntymäpäivillä
Alhaalla järvimaisemia kotimme ikkunoista.
Ylin kuva tämän tekstin jälkeen on kun järvi on jäätynyt uudelleen jouluna 2009. Kerrompa vielä tästä (sininen kuva) siis vuodelta 2009. Tuona syksynä järvi oli lokakuun lopulla niin vahvassa jäässä, että ajoivat hevosella jäätäpikin tuolla kaukana. Eräänä aamuna kun olin rukouksessa tuli näkökenttääni kissankello kukka ja ihmettelin suuresti sitä. Mutta sitten siinä ihmetellessäni Herralta tuli sana ”itsenäisyyspäivänä 6.12 järvi on rantoja myöten sulana ja pääset uimaan. Tyttären perhe tuli 5.12 käymään ja kun he illalla laittelivat vuoteita niin olin suuresti hämmästynyt kun heidän pussilakanoissa oli sinisiä kissankelloja. Ja kun aamulla heräsimme järvi oli valtoimenaan sulana ja laineet löivät rantoja. Tämä järvi on pyöreän muotoinen ja sen leveys on n. kaksi kilometriä. Olihan siinä ihmettelemistä. Näillä kaikilla Jumala on lukuisia kertoja näyttänyt sen todeksi, että hän hallitsee kaikkea minkä hän on luonut. Sillä ystävät Hän on luvannut näyttää vielä evoluutiouskoville tapahtumia joita he eivät kykene selittämään pois vaan joutuvat suureen häpeään. Monet kylläkin tunnustavat silloin, että vain Jumala voi tällaista saada aikaan. Mutta monet paaduttavat sydämensä ja kiroavat kaiken minkä näkevät Jumalan työnä.
Jes.42:5. Näin sanoo Jumala, Herra, joka on luonut taivaan ja levittänyt sen, joka on tehnyt maan laveuden ja mitä siinä kasvaa, antanut henkäyksensä kansalle, joka siinä on, ja hengen niille, jotka siellä vaeltavat: 6. Minä, Herra, olen vanhurskaudessa kutsunut sinut, olen tarttunut sinun käteesi, varjellut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi, pakanoille valkeudeksi,
Huomaatko jälleen, että Herra siis antoi merkin eli ne kissankellon kukat niissä lakanoissa ja sitten kun se oli todellisena silmieni edessä 5.12 tiesin odottaa että järvi on aamulla sulana, koska merkit seuraavat niitä jotka uskovat.
Tässä siis alla kuva. Tuolla kaukana vastakkaisella rannalla häämöttää kotikirkkomme
syksyinen ilta olohuoneen ikkunasta
02.06.2013
Olimme pojan poikamme Valtterin lakkiaisissa Salossa
tässä meitä on sitten kolme miessukupolvea juhlimassa Valtterin lakkiaisia keskellä isä Matti.
Luuk.1:49- Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria, ja hänen nimensä on pyhä, ja hänen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille, jotka häntä pelkäävät. Hän on osoittanut voimansa käsivarrellaan; hän on hajottanut ne, joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään. Hän on kukistanut valtiaat valtaistuimilta ja korottanut alhaiset. Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä, ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois.
27.7.2013
lasteni perheet olivat järjestäneen minun 70v. syntymäpäivät ja läsnä oli Leilan sukua ja ystäviä vuosikymmenten varrelta nelisenkymmentä henkeä. Kuvassa alla lasteni perheet esittivät muutaman ihanan laulun. Soittimet: Janne banjo, Matti kitara ja Karoliina huilu. Kuvassa: Janne, Emilia, Iiris , Venny. Sannamari, Jari, Karoliina, Rasmus. Matti, Virpi ja Joonatan. Valtteri jonka kuva tuolla ylempänä oli ei päässyt juhlille.
Juhla pidettiin tässä kotosalla Peuraniemessä kauniin sään vallitessa. Alla muutamia kuvia
saatiin ruokailla ja viettää juhlaa ulkona kauniissa säässä. Alla Leila sukunsa keskellä
Yllä kuva ”Suurissa” juhlissa on aina joku kuokkavieraskin
täytyi kyllä todeta, että ,että yllätyksiäkin oli pitopalvelun suhteen
ja nuoret osaavat usein yllättää kun Jumala heitä käyttää
Janne poikani säestäessä banjolla lapsen lapset vasem Karoliina, Iiris ja Venny lauloivat papalle laulun ” se on sellainen pappa tuo meiän pappa”
Paula Vaasasta toi ihanan laulutervehdyksen ja lisäksi säesti kitarallaan yhteislaulun ”Soi kunniaksi luojan”
Tuula ja Markku Keiteleeltä Psalmin 34 sanoin
alla vasemm Harri veli järven toiselta puolelta
yllä ystävät Eija ja Panu Pielavedeltä
Juhlaa edeltävänä yönä rukoilin Herralta sanaa tähän juhlaani mutta mitään sellaista ei sydämelleni laskettu jonka olisin ymmärtänyt, että tämä se on. Oli vähintäänkin tuskallista kun juhla oli jo alkanut mutta taivas oli hiljaa. Sitten Leilan veli Heikki ojensi minulle onnittelukortin ja luki sukunsa puolesta siihen kirjoitetun Jumalan sanan ja heti ensimmäisen sanan siitä kuullessani tiesin, että tämä on Herran sana minulle ja läsnäolijoille
5. Moos. 33:27. Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret.
Ymmärsin myös, että tämä oli Herralta minulle, että muistaisin ja todistaisin kuka Hän on joka kaikissa näissä elämäni kohtaloissa on minua ja perehettäni varjellut
kuva kotimme ikkunasta juhla iltana
17.7.2014
oli meillä kultahääpäivä kun meidät viisikymmentävuotta sitten vihittiin avioliittoon täällä Reisjärven kirkossa
lapset perheineen olivat meillä useita päiviä ja saimme kokea ihanaa yhdessä oloa. Vaikkakin Leila vaimoni on ajoittain tuolla vanhainkodin osastolla viikon päivät. Hän vielä tuntee minut, mutta lasten ja heidän perheitten kohdalla tuntemisessa alkaa olla jo vaikeuksia. Tämä sairaus on runnellut vaimoani jo neljätoista vuotta ja kuitenkin Jumala on kaikissa näissä vuosissa ihmeellisellä tavalla auttanut.
Saarnaaja 12:1-1. Ja muista Luojaasi nuoruudessasi, ennenkuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova: 2. ”Nämä eivät minua miellytä”;
työelämästään ennen eläkkeelle jäämistään v. 1999 Leila hoiti 15 v. kroonikkopotilaita vanahinkodin ja terveyskeskuksen osastoilla vastaavana sairaanhoitajana.
Nämä Leilan kädet ovat aikoinaan eräätkin kerrat auttaneet niitä jotka olivat olleet monet pitkät vuodet vuoteisiin hoidettava. Mutta tiedän myös sen että nämä kädet ovat olleet paljon ristiin laitetut sillä Leila oli ahkera rukoilija ja on sitä vieläkin.
Leilaa katsomassa sairaalassa
Jokin aika sitten kun hän oli niin huonossa kunnossa että jouduin viemään hänet osastolle kun ei millään tavalla hahmottanut todellisuutta kun lääkkeetkin välillä aiheuttavat sekavuutta. Siinä potilashuoneessa kun olin jättämässä häntä sinne niin halasimme pitkään sanattomina. Leila nosti vielä väsyneet kätensä minun pääni päälle ja sanoi ”mutta kuule Olavi kaikesta tästä huolimatta uskotaan kaikki syntimme Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi saaduiksi”. Se oli sellainen saarna lyhyt mutta kaikkein tärkein. Vaikka näinhän olimme tehneet lukemattomat kerrat ennenkin vuosien varrella varsinkin silloin kun olimme lähdössä johonkin reissuun tai minä puhujamatkalle.
Kun sitten tuosta tilanteesta lähdin itkien pois ja tulin kotiin niin parkuen laskeennuin polvilleni tuohon olohuoneseen ( josta ylempänä on kuva ) ja siinä huusin ”Jumala minun Herrani Jeesus Kristus minusta tuntuu ettei taida joka sairaalassa olla tälläisia vaimoja hoidettavana jotka sairauksistaan huolimatta ymmärtää ylläpitää kaikkein tärkeintä ja että minä saan nyt tulla eteesi kun vaimoni on jälleen minut sinun Pyhällä verelläsi pessyt kaikesta synnistä …” Siinä parkuni kanssa kiitellessäni tästä vaimosta ja siunauksesta jäin odottamaan että Herra vastaisi minulle tähän vuodatukseeni. Ja kun siinä olin polvillani niin puhelin soi ja tuolta sadan kilometrin päästä eräs rakas ystäväni soitti ja kertoi että hänen lähi sukulaisensa oli eilen sairaalassa ja viimeiset hetket olivat edessä ja vaimo oli tullut jättämään vielä hyvästejä miehelleen. Vaimo oli pyytänyt että hän tahtoisi vielä halata ja kiittää kaikista yhteisistä vuosista, mutta kuoleva mies oli haistatellen torjunut halaamiset ja kiittelemiset ja niitten sanomistensa kanssa hän lähtee iankaikkisuuteen
Tässäkin surullisessa tapauksessa näemme kuinka Jumalan taivas seuraa ja muistokirjoihin kirjoitetaan ylös kaikki meidän puolestamme tai meitä vastaan.
Raamatun Saarnaaja sanoo 3:5. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä. 6. Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois. 7. Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua. 8. Aika on rakastaa ja aika vihata.
Tästä Herran yllättävästä vastauksesta olin pitkään mykkänä kun ajattelin voi meitä ihmispoloisia kun emme etsikon ajastamme ymmärrä vaarin ottaa
Hes.33:11. Sano heille: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää.
kuva Leilan lapsuuden kodin ikkunasta Nivalan lakeuksilla
11.07.2015
Janne poikamme 50v. juhla
lähes viisikymmentä vuotta sitten Janne poikamme kanssa odottelimme Hopealinja laivaa Hämeenlinnassa. Olimme silloin Hattulassa Pappilanniemen sairaalassa töissä
( hänestä myös kuva tuolla ylempänä kehdossa v. 1965)
Heinäkuussa oli Jannen viisikymmenvuotisjuhla Helsingin Tapanilassa. Paikalla oli yli sata hänelle vuosien varrelta rakkaiksi tulleita ystäviä. Juhla oli tosi hieno ja sanoisinko suloinen kun ajattelin, että nyt poikamme on jo tässä iässä ja ympärillä on hänen lähisukunsa ja Jumala on antanut hänelle näin paljon ystäviä. Ohjelma oli musiikki painotteinen sillä Jannehan on nämä viimeiset vuosikymmenet ollut tutkijan roolissa nimenomaan musiikin monimuotoisuuden saralla ja saanut siitä elantoa perheelleen.
Yllä kuva jossa vasemmalla Janne ja oik. veljensä Matti esittivät yhdessä tosi upean laulun ”erämaa”. Matti on toiminut jo vuosia Etelä-Suomen aluevastaavana Omaishoitajat liitossa.
Leila ei jaksanut lähteä näin pitkälle matkalle ja siitä oli minulla kova suru, mutta Janne muisti ihanin sanoin puheessaan äitiään Leilaa
Omaan puheenvuorooni olin saanut sanan Sananlaskujen toisesta luvusta :
Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni, 2. niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon – 3. niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa, 4. jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta, 5. silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen. 6. Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito. 7. Oikeamielisille hänellä on tallella pelastus, kilpi nuhteettomasti vaeltaville, 8. niin että hän suojaa oikeuden polut ja varjelee hurskaittensa tien. 9. Silloin ymmärrät vanhurskauden ja oikeuden ja vilpittömyyden – hyvyyden tien kaiken; 10. sillä viisaus tulee sydämeesi, ja tieto tulee sielullesi suloiseksi, 11. taidollisuus on sinua varjeleva ja ymmärrys suojeleva sinut.
Ja Kol. 2:3 2. että heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, 3. jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä.
Koskettavaa oli lähteä tilaisuudesta kun pihalla mennessäni yksi professoreista tuli perääni ja ojensi kätensä ja sanoi ” kuule minun täytyy sanoa sinulle kiitokset puheestasi sillä minä en ole koskaan kuullut noin kaunista puhetta” ……
(minä) Jumalan sana on sellainen kaunistus: snl 3: 22. niin ne ovat elämä sinun sielullesi ja kaunistus sinun kaulaasi.
10.9.2015
Keväällä laitoin takapihallemme kaksi mehiläispesää kun hiljalleen näitä varautumisia olen kokenut että niitäkin tulee ylläpitää. Poikani Janne kävi myös kesän aikana mehiläistarhaajan aloittelijan kurssin ja on ollut innolla hoitamassa tätä hommaa vaikka matkaa onkin Helsingistä niin intoa on riittänyt hänellä. Surullusta oli se että koko kesän muutamaa päivää lukuun ottamatta on ollut yhtä vesisadetta. Elokuu oli tosin sitten jo lämmintä, mutta silloin ei enään isommasti ollut mehiläisillä kerättävää kun poudat alkoivat.
Kuitenkin kun elokuun puolessa välissä linkosimme hunaja kennot niin hämmästys oli kyllä melkoinen kun olin Jannellekki moneen kertaan sanonut että hyvä jos ämpärillinen saadaan. No loppu tulos oli 45 kiloa eli 4,5 ämpärillistä. Tämäkin taas oli sitä Jumalan ihanaa huolenpitoa kun hän siunaa kukkuramitalla ja sekin vielä sullottu mitta niinkuin hän sen sanassaan lupaa:
Luuk. 6:38 Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin.”
Täälläpäin monet eivät saaneet yhtään lingottavaa kun mehiläiset myös pitkien sateitten aikana syövät keräämänsä hunajan
tässä varustaudumme ensimmäiselle pesätarkastukselle heinäkuussä 2015
13.09.2015
Rasmuksen rippijuhla Kuopiossa
Näin ne vuodet ovat vierineet
Kiitollinen mieli oli myös siitä että Leila jaksoi lähteä mukaan sillä hän on ollut viimeiset kuukaudet tosi hyvässä voinnissa. Rippi juhlassa Leila sai tavata myös sisarensa tyttären Jaana Marjasen ja Jaana tätinsä Leilan monien vuosien jälkeen. Jaana on Puijon seurakunnan kirkkoherra jossa myös Rasmuksen juhla oli
Kuvassa : Terttu mummo, Teemu, Rasmus, Jari isä, Sannamari äiti ja Karoliina sisar
kesällä Rasmus nappasi tosi hienon kilpailukuvan
14.08.2016
alla pari kuvaa auringonlaskusta kotirannaltamme nähtynä. Kuvat on otettu kahden päivän välein en kyllä koskaan muista tällaista näkymää nähneeni vaikka olemme tuhansia ja tuhansia vuosikymmenten saatosa nähneet tämä tulipunainen oli kyllä suorastaan peloittavaa katseltavaa ja tuo alempi myös oli mykistävää kuvata tuo toisella rannalla häämöttävä ranta on n. 1,5 km päässä. En myöskään osaa selittää miksi tuon toisen kuvan tausta on jäänyt ihan mustaksi
19.01.2018
viime syksynä käynnistivät vanhainkodilla neuvottelut että Leila vaimoni tulisi nyt siirtyä kokonaan laitoshoitoon. Minä kuitenkin koin ettei tulisi mennä tällaiseen ratkaisuun vielä ja rukoilin tätä asiaa monen ystäväni kanssa ja Herra Jeesus vastasi ja kävi vahvistamassa Leilan jalkojen voimavaroja niin että kävelykyky palautui. Siitä lähtien Leila on ollut joka toinen viikko kotihoidossa ja joulun aikana oli kaksi viikkoa kotona ja joka päivä teemme kävelyreissun tuossa meille tulevalla metsätiellä. Ja on ollut kiitollinen mieli kun on nähnyt kuinka Herra on auttanut kaikessa.
Leilan kanssa vanhainkodilla Suomen 100 vuotis itsenäisyyspäivän juhlassa v. 2017
16.09.2018
viimevuoden 2017 tapahtumia
Sannamarilla oli montakin juhlaa tammikuussa 50 v ja sitten kesemmällä hän valmistui uuteen ammattiin (AMK) sosionomiksi ja sai heti kohta paikan lastentarhanopettajana
Harmittaa kun on monta ihanaa perheen juhlaa jäänyt tähän kirjaamatta ja syy ei kylläkään ole ettenkö olisi tahtonut vaan se ettei uskalla varsinkaan nuorista laittaa kuvia kun on vaikka minkälaista sivuilta ”pöllijää”. Mutta yritän nyt jotenkin tekstien ja sopivien kuvien kanssa kirjata asioita.
Nuorimman lapsen lapsemme Vennyn rippijuhla oli elokuussa 2016 Tapanilassa ja hänellä oli sitten ihana juhla kotona vaikkakin surullista oli kun Leila mummu ei voinut juhlaan osallistua.
Jannelta ilmestyi esikoisromaani ”Juoksu aikaa vastaan” Gummerrus. Janne antoi meille myös muistoksi tämän lähes viisisataa sivuisen kirja ja oli siihen meille vanhemmille kirjoittanut koskettavan saatteen ” 18.1.2018 Isälle ja äidille – sain lukea pienenä niin paljon kuin halusin, sain tutustua monenlaisiin ihmisiin, sain rikkaan lapsuuden. Rakastin seikkailuja,tarinoita ja vieraita maita sain mielikuvituksen ja uskon oikeudenmukaisuuteen.
Kiitos Janne
Keväällä 2018 vietettiin Jannen tyttären Iiriksen ylioppilasjuhlaa Helsingin Tapanilassa. Ihana juhla ja paljon sukua ja ystäviä iloitsemassa.
Heinäkuussa vietettiin Sannamarin tyttären Karoliinan Ylioppilasjuhlaa Kuopiossa. Hän oli opiskellut kansainvälisessä lukiossa ja siksi juhlakin oli sitten myöhemmin kaikissa muissakin maissa. Karoliina aloitti juuri lakitieteen opinnot Dundeen yliopistossa Skotlannissa.
Matin perhe tuli Karoliinan juhlista tänne Peuraniemeen ja Leila mummukin haettiin kotiin tuolta v- kodilta ja meillä oli ihanaa yhdessä oloa. Joonatan ja Leila mummu vierekkäin pitämässä toinen toistaan kädestä pitkät ajat oli koskettavaa katseltavaa. Valtterilla oli töihin meno suoraan Karoliinan juhlista. Valtteri jatkaa opiskelujaan kauppatieteissä Turussa
kuten tuossa ylhäällä kerroin ettei enää uskalla laitella henkilökuvia varsinkaan näistä nuorista niin laitetampahan nyt jotakin
17.09.2018
Janne pojan kanssa meillä on ollut yhteisenä harrastuksena nuo mehiläispesät jo neljäs vuosi ja se päätyi melkoiseen satoon kun muutama viikko sitten lingottiin pesät ( kolme kpl) ja kun homma oli tehty oli meillä yksitoista sankollista eli 107 kg puhdasta hunajaa. se oli kyllä melkoinen näky ja sitä katsellessamme sanoinkin Jannelle ” nyt on sitten mekin saatu Janne käydä Kaanan häissä ”
Luuk. 6.38 –Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin.”
17.09.2018
Leila edelleen vuoroviikoin v-kodilla. Nyt tosin oli elo-syysk kuukaudenpäivät kotona kun osastoja suljettiin lomienajaksi.
Leila kuuntelee päivisin monta tuntia vanhoja saarnoja ja lauluja ja minä syötän häntä ja vien välillä uloskin kun on ollut ihana kesä ja syksykin.
12.03.2019
Edelleen hoidan vaimoani joka toinen viikko kotona ja hän on täysin autettavana ollut jo kuudetta vuotta ja jospa tietäisit ja olisit ollut näkemässä minkälaista siunausta Jeesus on kylvänyt tämän vaimoni sairauden kautta ja antanut minulle voimaa kaikkeen. Tämän omaishoitajan tehtävän rinnalla keskityn nyt Egyptin asioihin.
Janne Leilaa syöttämässä vanhainkodilla syksyllä 2018.
Matt.25: 40. Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ’Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, (myöskin sisaristani) sen te olette tehneet minulle.’ 41.
keväällä 2019
Kevätjuhlintaa oli kun Rasmus Sannamarin ja Jarin poika pääsi ylioppilaaksi Kuopiossa. Rasmus menee Kajaaniin armeijaan tammikuussa. Samoin hän aloittaa jo syyskuussa fysiikan opiskelut Helsingin yliopistossa.
Jannen ja Emilian tytär Iiris pääsi myös Helsingin yliopistoon ja aloittaa siellä historian ja meidiaopinnot.
Valtteri Matin ja Virpin poika sai päätökseen kauppatieteen opinnot Turun yliopistossa.
On kiitollinen mieli kun Jumala on siunannut näitten nuorten elämää näissä vaiheissa
Ja kun tästä kaikesta on kiitos mieli niin ehkä tämä alla oleva kuva kertoo siitä jotakin
07.06.2020
Perhejuhlia on jatkettu varsin poikkeuksellisin menoin. Keskitalvella puhkesi tämä ennennäkemätön Korona kulkutauti. Koko kansa joutui kaikkeen mahdolliseen karanteeniin. Niin myöskin vanhainkodit ja vierailukiellot tulivat voimaan kaikissa laitoksissa jan.. jne. Minunkin olisi pitänyt hyljätä Leila vaimo tuonne laitokseen, sitä en kuitenkaan halunnut tehdä vaan otin hänet kotiin maaliskuun 23 pv. vaikkakin minulle tehtiin selväksi että sinä et pysty yksin hoitamaan häntä kotona. Minulla oli kuitenkin suuri rauha siitä että ainakin yritän ja rukouksenani päivittäin on ollut pyytntö Jeesukselle että hän auttaisi meitä ja varjelisi kaikelta onnettomalta. Nyt Leila on ollut kohta kolme kuukautta kotona. Ja totisesti Jeesus on antanut voimaa kaikkeen nostelemiseen ym. Kun moniin vuosiin Leila ei ole kyennyt yhtään auttamaan itseään. Mutta minulla on ollut suuri ilo siitä että olemme saaneet olla kotona.
Huhtikuussa oli tarkoitus viettää Valtterin kauppatieteen maisteriksi valmistumista mutta ne siirrettiin myöhemmin pidettäväksi.
Toukokuun 8.pv oli poikamme Matin 50 v. pv. Juhlat pidetään sitten yhdessä Valtterin ja Matin juhlana myöhemmin kesällä. Mutta nämä nuoret järjestivät yllättävän juhlan Matille netin kautta ja sain itsekkin olla sähköisessä muodossa mukana. Janne veljensä oli säveltänyt juhlijalle oman piisin ja koko yhdessä viettämästämme hetkestä jäi tosi suloinen muisto.
Kaiken kukkuraksi Matilta ilmestyi juuri syntymäpäiväksi kirjoittamansa esikoisromani ”Takiainen” se on voimakas kertomus ” seitsemästä veljeksestä” nykypäivän ajassa.
06.09.2020
23.03.20 keväällä kun tämä korona kurimus alkoi otin Leila vaimoni kotiin tuolta vanhainkodilta kun ei olisi saanut siellä karanteenin aikana käydä edes katsomassa. Niinhän se oli kaikkialla muuallakin tuo varotoimi. Leila on ollut kokonaa kaikessa hoidettava ja täällä sisällä koton nostelen vuoteesta pyörätuoliin milloin syömään milloin vessaan vietäväksi. Mutta vaikka nyt ollaan oltu kohta kuusi kuukautta niin täytyy ihmettelemällä ihmetellä kuinka on Herra antanut voimaa kaikkeen. Lapset soittelevat lähes päivittäin ja myös käyvät usein ja ovat vuokranneet pihaan asuntovaununkin että voivat siellä yöpyä ja silläkin tavalla varjella meitä vanhempia kun noista kaupungeista tulevat joissa on paljon tartuntoja. Kaiken lisänä on ollut nuo Egyptin tulevat asia joita Herra on päivittänyt viikoittain. Jannen kanssa yhteinen mehiläishoito onnistui taas yli odotusten kun neljästä pesästä linkosimme lähes 200 kg ihanaa hunajaa. Joitakin viikkoja sitten tuli myös Herralta näky ja sana että nyt minun täytyy jättää mehiläishoito Jannelle ja minun tulee keskittyä nyt enemmän Egyptin tulevaan teknologia asiaan. Niistä on paljon muistiinpanoja nyt jo.
alla Jannen ja tyttärensä Vennyn joulutervehdys 2020
3.3.2021
Leilan 80 v. juhla
Juhlaa vietimme vanhainkodilla jossa Leila on nyt ollut 8.12. 20 alkaen. Meitä oli rajoituksista johtuen läsnä vain Janne, Sannamari Matti ja minä. Alkuun oli luvissa 15 minuutin kohtaaminen, mutta sitten kuitenkin meille luvattiin pitempi aika kun hoitajat olivat siirtäneet Leilan huonetoverin muualle ja tuoneet tilalle ihanan pöydän johon saimme laittaa kakut ja kahvit, lupakin annettiin ,että saatte olla nyt ihan omassa rauhassa niinkun sitte olimmekin kolmatta tuntia.
Lapset lauloivat tutun äitienpäivä laulun:
”orvokkini tummasilmä kultasydän pieni
katsoit aina lempeästi kun käy luokses tieni….”
Matti lauloi Jannen kitarasäestyksellä ”Oi muistatko vielä sen virren…”
Alla kuva Leilasta ajalta jolloin hän oli ”piikomassa” Helsingissä kirjailija Antti Hyryn perheessä. Pitämämme juhla lähetettiin netin kautta muillekkin perheittemme jäsenille katsottavaksi jotka eivät voineet saapua paikan päälle.
Minä luin Jumalan sanasta mm. Psalmin 37:25 25. Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.
Yllä olevan kuvan ottanut hänestä vuosi sitten v.2020
Leila oli innokas opiskelijana kaikessa mihin työ velvoitti, vielä kun hänellä oli puolivuotta jäljellä työelämää hän opiskeli työvuorotaulukoiden tekoa tietokoneen avulla ja ihan hyvin oppi.
Tein hänen juhlaansa tällaisen kokoelmataulun jossa on hänen ammattiin ja elämäänsä liittyviä kurssi ja ammattimerkkejä. Ylhäällä vasemmalla rannekello joka oli päivttäin työssä tärkeä kun mitattiin potilaitten pulssinlyöntejä. Hän erikoistui terveydenhoitajaksi silloin kun Matti poika oli vuoden ikäinen. Alhaalla keskellä ensiapuopettajan valtuusmerkki Oikealla kultainen ansiomerkki kirkkokuorossa 40 v. ja vasemmalla lasten lyyrat.
Lopuksi lauloimme vielä yhteisen kiitosvirren
”Soi kunniaksi Luojan nyt virsi kiitoksen…”
alla pari kuvaa neljän vuoden takaa
Viimeisiä yhteisiä askeleita metsätiellämme neljä vuotta sitten 21.3.2017
Muistan kuinka uupuneita olimme kumpikin kun palasimme kotiovelle. Minulla oli toisessa kädessä puutarhatuoli siltä vaaralta että saisin hänet istumaan tuohon tienvarteen kun jaloista meni usein voimat niin yllättäen. Kotiovelle kuitenkin päästiin
Kauniina nauhan vuosien päivät
helmenä kaikki ne muistoihin jäivät
Elämän päivien ketju on kallis
niistä en yhdenkään kadota sallis
Ihminen kätesi yhteen nyt liitä
kaikista päivistä Jeesusta kiitä
Aina saat muistaa on sinulle juuri
varattu rakkaus siunaus suuri
Leila juhlansa päivänä
Soi virteni kiitosta Herran
Hän on hyvä armollinen
On kätensä laupias voimallinen
Ken armoonsa turvasi kerran
on riemuiten muistava sen
Hän vaikka on näin pyhä suuri
ja valtias taivaan ja maan
ei hylkää hän lastansa halvintakaan,
vaan suojansa antaa kuin muuri.
Näin hellintä hoitoa saan
alla viimeinen 14.4.21 kuva josta olen kirjoittanut sana sunnuntaiksi sivulle käy se lukemassa 
Leilan kohdalla on osastonlääkärin päätöksellä 14.4.21 siirrytty saattohoitoon
16.04.2021 klo 03:16
Ilm. 14:13. Ja minä kuulin äänen taivaasta sanovan: ”Kirjoita: Autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat tästedes. Totisesti – sanoo Henki – he saavat levätä vaivoistansa, sillä heidän tekonsa seuraavat heitä.”
Peuraniemessä on nyt lippukin väsyneenä puolitangossa 16.4.2021
Viimesten palveusvuosikymmenten aikana Leila osastonhoitajana joutui työssään laittamaan monta monta viimeiselle matkalle. Niinkuin minäkin kun olimme samassa työpaikassa. Nyt oli minun tehtävä pukea ja laittaa hänet. Turvallinen matka oli päättynyt ja iankaikkisuusosa alkanut, yhdessä lastemme kanssa saimme vielä avoimen arkun äärellä jättää viimeiset katseemme hänen jo kylmenneille kasvoille
viimeinen matka alkoi vanhainkodin kappelilta
hautajaispäiväksi jäätkin lähtivät 8.5.21
KALLIS, ON HERRAN SILMISSÄ HÄNEN HURSKAITTENSA KUOLEMA Ps.116
1.5.2021
hautaan siunaaminen on la. 8.5.21
Siunauksen toimitti meille molemmille rakas rovasti Hannu Päivänsalo Porvoosta. siunauksessa käytetty hiekka oli otettu omalta rannaltamme Peuraniemestä Leila oli saanut tulla uskoon Hannun tilaisuudessa 36 vuotta sitten
Nyt tällä samalla paikalla 57 vuotta sitten meidät siunattiin avioliittoon yhteiselle matkalle. Sen merkkinä ovat tässä vanhassa rasiassa kihlasormus ja vihkisormus ja kaksi syntymäpäiviin liittyvää sormusta. Olin laittanut ne tällaisessa kauniissa rasiassa Leilan arkun päälle josta nuorin poikamme Matti luovutti ne Sannamarille vietäväksi Peuraniemeen.
Leila oli toivonut kymmenet vuodet että joku laulaisi hänen hautajaisissaan ”vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta” Tämäkin toive toteutui Matti pojan laulamana
tilaisuuden videointia netissä seurasi lähes 300 ystävää ympäri Suomea ja Ruotsissakin
klikkaamalla voit seurata Leilan hautaustilaisuutta videointi oli ”harrastelijoitten” tekemä ja tilaisuuden ohjelmasta oli jäänyt osia kokonaan nauhoituksesta pois.
Omassa kukkalaitteessani oli teksti
”Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa”
näillä sanoilla Leila sinua iäisyysmatkalle siunaten ja yhteisestä uskostamme Jeesukseen luottaen jälleennäkemisen todellisuuteen
rakkaudella rakkauteesi Olavi
Jeesus on luvannut:
Sillä minun Isäni tahto on se , että joka näkee Pojan ja uskoo häneen on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” Joh.6
Laitan edelleen lisää kuvia ajan kanssa
MATKA JATKUU
KIITOS YSTÄVÄT ESIRUKOUKSISTANNE
YLISTETTY OLKOON HERRAN NIMI
Tätä muistoja muistoja sivua olen tehnyt vuosien aikana ja lisäillyt siiheen uutta. Tarkoituksenani on ollut ,että tallennan näitä muistoja lapsilleni ja heidän lapsilleen luettavaksi ja katseltavaksi. Aikoinaan poikani tytär Iiris pienenä ollessaan kysyi ruokapöydässä ” voitko sinä pappa kertoa mitä se köyhyys oli kun ei ollut ruokaa kun olit mun ikäinen” No tokihan tästäkin sivusta ovat monet ulkopuolisetkin sivuillani käyneet tulleet puhutelluksi kun niissä on tuo Jumalan sana